Kotiäitiyden päättyminen

Ohi on.
Kotiäitiys.

4,5 vuotta olin kotona tyttöjen kanssa.
Nyt olen palannut työelämään ja tytöt ovat aloittaneet päivähoidon,
Anni 3-vuotiaana ja Eevi melkein 4,5-vuotiaana.

Syyskuun ajan tehtiin pientä lempeää pudottautumista pois vanhasta totutusta.
Minä kävin kerran viikossa koulussa ja pari satunnaista päivää myös töissä.
Tytöt olivat mummilassa hoidossa, joka onkin onneksi ihan koulun vieressä.
Puheltiin kotona, että kohta äiti sitten menee töihin joka päivä ja tytöt menee päiväkotiin kunhan se aukeaa.
Syyskuun lopulla aloitin työt ja tytöt olivat vielä viikon mummilassa odottelemassa päiväkodin alkua.

Eevi reagoi kotoilun päättymiseen enemmän kuin Anni.
Tytöt eivät ole missään vaiheessa olleet kovinkaan "äidin perään".
Toisaalta, äiti on ollut aina saatavilla, äitiä ei ole koskaan tarvinnut ikävöidä.
Aika vähän olen ilman lapsia vuosien varrella missään käynyt..

Eeville tuli kuitenkin vähän eroahdistusta ja luopumisen tuskaa.
Rakkauttaan todisteli ja vannoi useita kertoja päivässä, halailu ja suukottelu lisääntyi roimasti.
Piirteli sydämiä, ja kirjoitteli minun nimeä ja omaansa. <3


Iltaisin kun tuli harmitus, Eevi suttasi piirrustuksiaan ja manasi, kuinka tyhmä äiti on ja miten ei tykkää kenestäkään ja äiti ei saa mennä töihin ja meidän pitää olla kotona!!!!!
No, ihmehän se olisi jos ei mitenkään reagoisi, ihan hienoa, että saa purettua itseään puhumalla ja paperille.
Tämäkin meni onneksi hyvin nopeasti ohi, eikä enää ole suurempia tunteenpurkauksia ollutkaan.

Miltäs minusta sitten tuntuu?
Ennen tyttöjen mummilaviikkoa mulle iski melkoinen ahdistus.
Paruin silmät päästäni yhden illan.
Mietin vaan, kuinka hienoa kotiäitiys on ollut.
On saanut tehdä omat aikataulut ja mennä sinne mihin huvittaa ja
ennen kaikkea on ollut aikaa treffailla kavereita.
<3
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja onhan tytöt jo ihan valmiita päiväkotiin, viihtyvät mainiosti.
Ahdistus onneksi meni ohi päivän parkumisella, piti vaan saada se pois alta. =D
Luopumisen tuskaa minultakin, totta kai.

Töissä ja koulussa on ollut ihan mukavaa ja tytöillä on ollut päiväkodissa kivaa.
Joten näin alkuun tämä uusi arki tuntuu ihan mukavalta! :)

- Pia

8 kommenttia

  1. Mua nyt jo vähän ahdistaa äitiysloman päättyminen, vaikka sitä on 5 kuukautta jäljellä. Tarkoitus olis jäädä hoitovapaalle siihen asti, että poika täyttää vuoden. Mielelläni olisin pidempään, mutta on se tuki kyllä niin pieni ettei pysty. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vielä ahdistu, nauti!! :)
      Ja voin kertoo, että eipä tässä paljoa enempää käteen jää, kuin kotihoidontuella! Kahden lapsen hoitomaksut on meinaan aikamoiset. :/

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämähän on yhtä VAIHETTA tämä vanhemmuus. =D
      Mä luulen, että mun kotivuodet on jo nähty, mutta mistäs sitä koskaan tietää. ;)
      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Ihanaa, että pystyit olemaan noin pitkään kotona. <3 Tsempit uuteen arkeen teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava juttu kyllä, että oli mahdollista olla kotona. En vaihtaisi näitä vuosia mihinkään. <3
      Ja kiitos! :)

      Poista
  4. Itse olen kotona vielä vähintään ensi vuoden heinäkuuhun, toivottavasti pidempäänkin. Nautin niin tästä kotiäitiydestä, meillähän pojat vielä melko pieniä kun kuopus alle yhden vuoden. Mutta aika aikaansa kutakin, joskus sitten varmasti odottaa työelämään paluuta. Mutta nyt nautiskelen tästä ajasta :) Ihanaa uudenlaista arkea teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Hih, no mä en kyllä oikeastaan edes odottanut vielä töihin paluutta. Mutta kivaa on ollut kuitenkin. ;)

      Poista

Ilahdun jokaisesta kommentista! :)

Sivun alkuun